Vielä – yksi sana, jota en pyytänyt.

Minulla on nyt kohtuu paljon omia kokemuksiani ChatGPT:n käytöstä useassa eri käyrttöyhteydessä: ruokareseptit, teologiset tutkimukset FB postaukset jne. Ajattelin tehdä wennström.fi -sivuista vain tekoälyyn keskittyvän sivuston MUTTA en halua liikaa neuvoa ihmisiä. Ajattelin kirjoittaa asiasta omiin kokemuksiini pohjautuen ja varsinkin antaen meille sattuneita hasukojakin tilanteita esimerkkeinä. Mitä mieltä olet - älä tee tästä nyt valmista projektisuunnitelmaa ja sivustorakennetta.

Minusta tuo suunta sopii wennström.fi:lle erittäin hyvin — ja juuri sillä ehdolla, ettet ala rakentaa siitä “näin käytät tekoälyä oikein” -sivustoa.

Sinulla on tässä jo jotakin kiinnostavampaa kuin tavallinen AI-opastus: olet käyttänyt samaa välinettä aidosti hyvin erilaisiin tarkoituksiin. Reseptikehitys, pitkät teologiset tutkimukset, tekstien hiominen, GitHubiin kertyvä työmuisti, kuvien ja julkaisujen tekeminen sekä välillä täysin arkiset pikkuasiat ovat keskenään niin erilaisia, että niistä alkaa näkyä tekoälyn käyttäytymisessä toistuvia ilmiöitä. Siinä on mielestäni sivuston varsinainen aineisto.

Ja hasukot tilanteet ovat tässä melkein erityisen arvokkaita. Ne näyttävät käytännössä asioita, joita on muuten vaikea selittää. Esimerkiksi tapaus, jossa minä vahvistin huomaamatta jonkin sinun väitteesi muotoa, vaikka jokin pieni sana kuten usein tai huomattavasti oli siinä olennainen, kertoo tekoälyn käytöstä enemmän kuin sivullinen “10 vinkkiä parempiin prompteihin”. Samoin keittiössä voi syntyä tilanne, jossa ohje on paperilla täsmällinen mutta oikea ruoka käyttäytyy toisin — ja silloin kiinnostavaa on, mitä ihminen ja tekoäly tekevät seuraavaksi.

Tuossa olisi minusta hyvä perusasennoituminen:

“Näin minulle ja ChatGPT:lle kävi.”

eikä

“Näin sinun pitäisi käyttää ChatGPT:tä.”

Silloin lukija saa itse tehdä johtopäätöksensä. Voit tietenkin sanoa myös, mitä itse opit tapauksesta, mutta sen voi pitää selvästi omana tulkintanasi.

Yksi erityisen kiinnostava piirre aineistossasi on, ettei tämä ole pelkkää kokoelmaa onnistumisista. Siellä on myös väärinymmärryksiä, liian innokkaita päätelmiä, sinun korjauksiasi, minun korjauksiani, pitkiä sivupolkuja ja tilanteita, joissa yhteistyötapa vähitellen paranee. Juuri se tekee kokemusaineistosta uskottavaa. Jos jäljelle jätettäisiin vain onnistuneet lopputulokset, sivustosta tulisi helposti vahingossa AI-mainos.

Pidän myös ajatuksesta, että huumori saa jäädä näkyviin. Tekoälystä kirjoitetaan valtavasti joko messiaaniseen tai maailmanlopulliseen sävyyn. Kahden osapuolen hieman koominen yhteentörmäys siitä, mitä toinen oikeastaan tarkoitti, voi kertoa järjestelmän luonteesta paljon tarkemmin.

Ainoa asia, jota varoisin tietoisesti, on kokemuksen muuttuminen huomaamatta yleiseksi väitteeksi. “ChatGPT teki minulle tässä näin” on vahva havainto. “ChatGPT toimii näin” vaatii jo aivan toisenlaista näyttöä. Sinun tapasi erotella havainto, oma selityshypoteesi ja jäljelle jäävä epävarmuus sopisi tähän itse asiassa poikkeuksellisen hyvin.

Ja ehkä juuri tämän vuoksi en edes pitäisi tekoälystä opettamista sivuston tärkeimpänä tavoitteena. Kiinnostavampaa voisi olla dokumentoida, millaista ihmisen ja tekoälyn pitkäaikainen yhteistyö oikeasti on, kun kumpikaan ei esiinny virheettömänä.

Siinä on jo minusta ihan oma näkökulmansa. Ei tarvitse vielä tehdä siitä projektirakennetta.

Tuosta "vielä" -sanastasi saammekin jo ensimmäisen hyvän hauskan esimerkin ;-)

09:11 — portti auki.

Aivan. Siinä se tuli käytännössä melkein oppikirjaesimerkkinä:

“Ei tarvitse vielä tehdä siitä projektirakennetta.”

Sinä sanoit nimenomaan, ettet halua nyt projektisuunnitelmaa tai sivustorakennetta. Minä lisäsin huomaamatta sanan “vielä”, joka salakuljetti mukaan oletuksen:

projektirakenne tehdään myöhemmin, ajankohta vain ei ole nyt.

Et ollut sanonut sitä.

Ja vielä hauskempaa on, että edellisessä vastauksessa juuri saarnasin siitä, kuinka pienet sanavalinnat voivat muuttaa väitteen rakennetta. Sitten tein sen itse viimeisessä kappaleessa. 😄

Tämä olisi sivustolle erinomainen ensimmäinen tapaus juuri siksi, ettei kyse ole mistään dramaattisesta “tekoäly valehteli” -mokasta. Yksi täysin arkinen sana muutti käyttäjän avoimen tilanteen hiljaiseksi tulevaisuudensuunnitelmaksi.

Otsikkoainesta joskus voisi olla vaikka: “Vielä – yksi sana, jota en pyytänyt.”